Aloitimme molemmat kulttuurituottajan ammattikorkeakoulututkinnon Humakissa syksyllä 2018. Yllätyimme molemmat lähiopetuksen vähäisyydestä, sillä hakeuduimme molemmat ammattikorkeakouluun, jotta saisimme ohjattua opetusta. Uudet sosiaaliset kontaktit ovat alallamme erityisen tärkeitä, joten olemme kokeneet tämän harmittavana. Oman viestinnän ja kommunikaatio-osaamisen kehittäminen on tärkeää jo opiskeluvaiheessa ja lähiopetuksessa pääsemme vaihtamaan ajatuksia muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa luoden sosiaalisia suhteita. Molemmat koemme lähiopetuksen erittäin tärkeänä, sillä se voi parhaimmillaan kehittää opiskelijan motivaatiota ja opiskeluintoa.
Toinen meistä on hyväksilukenut usean kurssin aikaisemman kokemuksen myötä ja kokee itsenäisen opiskelun yksinäiseksi ja haastavaksi. Ajoittain lähiopetuspäiviä saattaa olla vain yksi kuukaudessa. Verkkokurssit ovat myös kattavia, mutta webinaareissa ja itsenäisissä tehtävissä saa vain pintaraapaisun aihealueesta. Jos kurssia käytäisiin lähiopetuksessa, tulisi mahdollisesti ilmi useamman eri henkilön mielipiteitä, kokemuksia ja myös ammattitaitoa keskustelun yhteydessä.
Olemme myös kokeneet, että lähiopetus estää syrjäytymistä ja vaikuttaa positiivisesti arjen kulkuun. Ensimmäisenä päivänä korkeakouluopintojen alkaessa meille molemmille jäi mieleen lause, joka kuului jokseenkin näin: ”Katsokaa ympärillenne. Näistä ihmisistä voitte saada elinikäisiä ystäviä, koska korkeakouluopintojen aikana solmitut ihmissuhteet ovat yleensä elämänmittaisia.” Olemme kyllä molemmat asennoituneet itsenäiseen työskentelyyn ja ymmärrämme resurssien määrän. Tällä hetkellä ihmissuhteiden solmiminen voi kuitenkin olla myös haastavaa, sillä yhteiset kontaktit koulun puolesta ovat vähäiset. Korkeakouluopinnot vaativat itsenäistä ja aktiivista opiskelua, jonka olemme tienneet jo hakuvaiheessa, mutta lähiopetusten vähäisyys kuitenkin yllätti.
Veera Kulmala ja Mia Tanhuanpää
Kulttuurituottajaopiskelijat
